Askartelu-Lauantai eli lankakerä kranssin synty

Lauantaina puhkuin tarmoa ja sainkin idean (kaikkien aikojen paras joulu- lehden inspiroimana) alkaa väsätä ulko-oveen uutta kranssia, syksyisen tilalle jotain talvisempaa/ ei vuodenaika spesifiä.

Ohje on siis siitä joululehdestä mutta kranssin ulkonäkö täysin omista kätösistä. Pohjana on siis styrox rengas, jonka päälle on kiinnitetty nuppineuloilla pieniä lankakeriä. Lankakerien sisällä on rutistettua sanomalehteä, jonka ympärille langanpätkät on kierritetty rulliksi. Sanomalehti pallerot oli muutaman sentin halkaisijaltaan joten pallot on vähän isompia. Tein noin kolmen eri kokoisia palloja jotta pinnasta tuli kivan elävä ja jotta pallot sai aseteltua hyvin lomittain renkaalle. Kranssin ympäri on kiepautettu pari kertaa rautalankaa yläosassa ja rautalangan päistä muodostettu rinkula jotta kranssi pystyy roikkumaan naulassa. Lankakerien lisäksi väleissä on pieniä "helmiä" eli tuollaisia koriste palleroita, Tiimarista ostin. Niiden rautalankapää on aina ujutettu pallojen väliin jotta pysyvät kiinni.

Tää oli äärettömän mukava tekele tehdä, paperin rypistelyä, lankakerien pyörittelyä ja asettelua.
Nytpä näyttää ulko-ovi vähän nätimmältä taas;

Aarrekartta

Vasemmalla alhaalla näkyy jotain mikä toteutuu myös tämän blogin kautta; hyvä ruoka. 

Nytpä tein minäkin omani, aarrekartan tai jotain sen tapaista ainakin. Lainasin kirjastosta jokin aika sitten Creative Visualization kirjan, jossa puhuttiin myös tästä ja nyt sitten tein itsekin. Vaikka positiivinen ajattelu ei ehkä kuvaa ajatusmaailmaani, olen huomannut useasti että asennoituminen tietyllä tavalla hankaliin ja haasteellisiin tilanteisiin oikeasti auttaa. Tämän kartan missio on lähinnä tuoda elämääni asioita, joita siinä jollain tavalla jo on, mutta enemmissä määrin. Haluan siis keskittyä itselle tärkeisiin asioihin enkä unohtaa niitä kuten usein käy. 

Aarrekartan ideahan on tuoda elämään uusia asioita tai parantaa sitä tai suunnata elämää johonkin tiettyyn suuntaan. Nostamalla esille asiat (siis oikeasti visuaalisesti esille), on mieli niistä enemmän tietoinen ja täten asiat saanee ehkä myös tapahtumaan. Muut tietävät asiasta enemmän kuin minä, mutta koska tämä on aika yksilöllinen asia sinänsä, ei tässä ole oikein väärää tapaa. Negatiiviseen ei karttoja kuitenkaan tehdä. 

Käsityön nälkään

Vaikka sää on nyt vähän mitä on (päättäisi jo!) ovat kelit kuitenkin jo villaa vaativat. Olen onnistunut kuitenkin satuttamaan selkäni ja niskatkin ovat opiskelutaakan alla kipeytyneet niin, ettei paljoa valmista ole lähiaikoina syntynyt, vaikka syksy onkin ollut neulontapainoitteinen. Tässä kuitenkin kaksi hyvikin onnistunutta ja onnellisen omistajan saanutta lämmittäjää.

Pipon reuna ei kinnaa, se on vaan jäänyt vähän kaksinkerroin edestä

 Tupsupipo kierre tekstuurilla on ollut suuri suosikki, olen tehnyt näitä jo kaksi ja vielä olisi yksi tilattu tekemisen alla. Rakkaimmille on ihana neuloa, sillä pipo lämmittää sitten kylmimpinä aikoina varmasti. Lankana Kelo ja tupsussa omista varastoista kaivettu, Titytyystä ostettu ehkä alpakkaa ja mohairia yhdistelevä lanka.

 Nämäkin kämmekkäät menevät toiseen kotiin, kerkeävät ehkä vielä käyttöönkin kun pakkasta ei ole vielä pahemmin ollut. TicoTicon ihanan värinen kerä kestää ja kestää, siitä on tullut tehtyä jo vaikka ja mitä. Toivon että nämäkin piristävät tulevaa omistaa ja pitävät näpit lämpöisinä.

Kasvislasagne

Mmmm, lasagne on yksi lempiruoistani, ihan vaikka vaan siksi että sille on tuhat varianttia!

Palasin lasagnen pariin pitkästä aikaa sunnuntain kunniaksi ja tein taas vähän oman versioni ja tulipa muuten hyvä versio. Tässä on rutkasti proteiinia, rautaa ja kuituja makua unohtamatta. Mulla oli valmiina pakkasessa sipuli siivuja mutta tuoreet käy tietty hyvin ja nokkosen voi korvata halutessaan pinaatilla.  Käytin sitä mitä kaapista löysi, porkkana jäi uupumaan kun oli päässyt loppumaan aiemmin. Näin lasagnea tosin kuuluukin tehdä, yhdistellä kaikkea tosi hyvää ja luoda ihanaa ja lämmintä ja juustoista ruokaa isoon nälkään.

Lasagne kuuluu tehdä rauhassa, hyvällä fiiliksellä ja nauttia vielä rennommin, juuri parhainta siis sunnuntaille kun pitää väistellä vielä ajatusta uhkaavasta maanantaista. Lasagnen laitossa unohtuu stressi ja huoli, valkosipulin huumaava tuoksu viimeistään laittaa keskittymään vaan hetkeen. Ei ihme että lasagne on Karvisen suosikki ja että Frendeissä siitä puhuttiin moneenkin otteseen.

Juuri uunista tulleena

Kasvislasagne

1 prk tomaattimurskaa
noin 1, 5 dl punaisia linssejä
1/2 dl kuivattua nokkosta
2 dl sipulisiivuja
meiramia
pitsamaustetta
1/2 dl parmesanjuustoa raasteena
2 dl emmental juustoraastetta
noin 5 dl kauramaitoa (en mitannut, antaa suuntaa siis vain)
noin 50g voita
1/2 dl jauhoja (noin)
mustapippuria
1 tomaatti
1 valkosipulin kynsi
1/2 prk ruokakermaa
täysjyvä lasagnelevyjä

Ennen uunia! Tiesin jo tässä vaiheessa että tämä on superhyvää

Keitä linssit kattilassa pakkauksen ohjeen mukaan (eli noin 8 minuuttia). Silppua sipuli siivuiksi ja kuullota sitä  pannulla, lisää linssit sekä valkosipuli. Lisää tomaattimurska. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Laita tyhjään kattilaan voi sulamaan ja lisää jauhot kun voi on lähes kokonaan sulanut, sekoita yhteen ja lisää maitoa kun voijauho-seos on kullankeltaista. Vispaa jauhoseos hyvin maitoon ettei jää paakkuja ja anna kiehahtaa, lisää sitten loppu neste, mustapippuri ja juustot sekä ruokakerma. Anna taas kiehahtaa, sekoittele.

Palaa tomaattikastikkeen pariin, lisää siihen mausteet sekä nokkonen. Kauho sitten tomaattikastiketta vuoan pohjalle ohut kerros ja levitä ylle lasagnelevyjä kerros. Lisää taas tomaattikastiketta ja sitten juustokastiketta, päällystä lasagnelevy kerroksella. Jatka näin, mutta käytä juustokastiketta aina vähän vähemmän kuin tomaattikastiketta sillä viimeiseen kerrokseen tulee vain juustokastiketta.  Kun lasagne on koottu (ylimpien lasagnelevyjen yllä on vain juustokastiketta siis), leikkaa tomaatti siivuiksi ja asettele ne päälimmäisiksi, ripottele ylle vielä juustoraastetta. Paista 30min uunin keskitasolla, sammuna uuni ja anna olla vielä 5min. Nosta pois uunista ja anna levähtää vielä hetki, sitten hyökkää kimppuun.

Pähkinäsuklaata

Yrittänyttä ei kai laiteta..

Kokeilin siis pähkinäsuklaatankojen tekoa, tankoja ei tullut mutta palasia kylläkin. En omista pientä peltiä tai suorakaiteen muotoista vuokaa, joten paahdoin pähkinät ja sokeriseoksen pellillä, käyttäen muottina irtopohjavuoan "kehystä". Sokerimassaa valui kehikon ulkopuolelle ja ympyrä oli ehkä hieman liian pieni, mutta tulipa koettua! Hyväähän tää on, kaipaa vaan imagonkohotusta..Ohje on Kotivinkin jouluherkut lehdestä. Käytin ainakin cashew-, macadamian-, pekaani-, ja saksanpähkinöitä.

Pähkinäsuklaa

100g margariinia
4 1/2 dl ruokosokeria
1/2 dl hunajaa
8 dl pähkinöitä
150g suklaata (100 tummaa, 50 maitosuklaata)

Sulata kattilassa voi, sokeri ja hunaja yhteen, sekoita ja anna jäähtyä pari minuuttia. Sekoita pähkinät ja sokeriseos kulhossa, kaada pellille (20 x 30 cm mieluiten hei) tai vuokaan, paahda 200 asteisessa uunissa noin 5-10 minuuttia tai kunnes pähkinät ovat ruskettuneita. Jäähdytä ja kiepauta levy ympäri jotta sileä pinta jää päälle. Sulata suklaa mikrossa, levitä levyn ylle ja anna jähmettyä muutama tunti kylmässä. Leikaka tangoiksi (tai murskaa brutaalisti kuten minä) ja napostele!

Makoisat Daimsuklaa-muffinit

Mulle tulee joskus sellaisia päähänpinttymiä erilaisten ruokien tai leivonnaisten suhteen. Alkuviikon päähänpinttymä olivat muffinit joten nappasin eilen kaupassa levyn maraboun daimrae-suklaata sekä kennon luomumunia. Nämä kelpaavat supervarmasti lapsille ja aikuisille, kuka ei tykkäis daimsuklaa-sattumista muffineissa? Koska käytin maraboun daimsuklaata, on muffineissa kunnolla sekä suklaan että daimin makua, pelkkää daimia käyttämällä ei suklaanmakua tule niin paljoa ja palat ovat raksuvampia.

Ohjeen taikinalle löysin Kotilieden parhaat leivonnaiset kirjasta ja se oli menoa sitten. Olivat kyllä parhaimpia muffineita aikoihin, ihana rakenne, juuri sopiva määrä taikinaa ja hyvä makeusaste. Olen puolittanut ohjeen alkuperäisestä ja tästä syntyy yksi muffinipellillinen täsmälleen. Näitä leipoo helposti arki-iltana, valmistamiseen kun ei mene paljoa aikaa.

Daimsuklaamuffinit

125g margariinia
1 1/4 dl sokeria
2 kananmunaa
1/2 dl kauramaitoa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 levyä maraboun daimrae-suklaata

Paloittele suklaa ja rouhi se sitten pieneksi, kuitenkin jättäen ihan kunnon sattumia mukaan. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vatkaa sitten huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten sekä maito. Sekoita sitten mukaan kuivat aineet ja varmista että taikina on tasaisesti sekoitettu, ei jauhopaakkuja! Lisää sitten mukaan rouhittu suklaa, sekoita ja lusikoi taikina muffinipeltiin, muffinivuokien sisään. Paista uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia, kannattaa tarkastella välillä että mikä on omalle uunille paras.

Näiden muffinien jälkeen on tullut fiksaatioita erilaisista keitoista joten viimeistään huomenna surauttelen vähän kasvissosekeittoa, käyttäen kerrankin jotain muutakin kuin porkkanaa ja perunaa.

Parmesan-pinjansiemenkeksit

Ohje Kaikkien aikojen joulu 2011-lehdestä. Kivan suolaisia pikkukeksejä vaikka glögin tai teen seuraksi. Vaikka tykkäsin mausta, ei tämäkään parmesankeksin ohje ollut ihan täydellinen. Olen tehnyt kerran aiemminkin parmesankeksejä ja silloin niissä oli jotain vikaa kai maussa, nyt rakenteessa. Haluaisin hieman kiinteämpiä keksejä, mutta tavallaan näiden hauras ja hutera rakenne on kanssa miellyttävä, pitää vain syödä varoen. Aika oivallinen tarjottava, vähän erilaista kuin perusmakeat keksit tai tucit.

Parmesankeksit (kaksi pellillistä)

150g voita
2 dl parmesanraastetta
2 2/1 dl jauhoja

päälle
1 kananmuna vatkattuna
1/2 dl parmesanraastetta
pinjansiemeniä

Nypi yhteen huoneenlämpöinen voi, juusto ja jauhot. Muokkaa taikina kahdeksi pitkulaksi pötköksi, kiepauta elmukelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin 30min. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa taikinapötköistä noin 1/2 cm paksuisia viipaleita ja asettele ne leivinpaperille uunipellin päälle. Voitele munalla, ripottele ylle juustoa ja pinjansiemeniä. Paista noin 5-7minuuttia, kannattaa olla tarkkana ja kurkkia paljon, itsellä eka pelti meni aivan yli kun paistoin 10 min (eli lehden antaman ajan verran).

Bataatti-kikhernevuokaa

Aina yhtä luotettava Chocohili esitteli vähän aikaa sitten tämmöisen Bataatti-kikherne vuoan ja kun törmäsin siihen, kirjoitin heti kauppalappuun bataatin, purjon ja kerman. Ja kuten aina ennenkin, Chocochilin ruokamieltymykset kohtasivat omani, ihan taivaallista! Bataatti ei ole yhtään liian makeaa kun sen keitinvedenkin maustaa suolalla ja kikherneiden liitto on täydellinen. Ehdottoman hyvä värimaailmakin, sopii synkkiin syksytalven päiviin. Tein vähän oman (ehkä halvemman ja pienemmän) versioni, joten tässä vielä mukautettu ohje;

Bataatti-kikhernevuoka (inspired by Chocochili)

1 ison iso bataatti (vähintään 600g)
1 porkkana
10cm purjoa
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulin kynsi
1 prk vegekermaa
1/2 dl kauramaitoa
3 rkl tomaattipyrettä
currymaustetta
paprikamaustetta
tinjamia
suolaa
korppujauhoja
oliiviöljyä
2 rkl margariinia
vettä

Kuori ja pilko bataatti, keitä pehmeäksi vähässä vedessä suolan kanssa. Soseuta kauramaidon ja hippusen suolan ja margariinin kanssa esim survimella tai vaikka puuhaarukalla.
Pilko porkkana ohuiksi siivuiksi, samoin purjo ja hienonna valkosipulinkynsi. Lorauta pannulle oliiviöljyä ja mausta se currylla, paprikamausteella ja tinjamilla. Kun öljy on lämmennyt, lisää porkkanasiivut ja loraus vettä. Anna hautua kunnes porkkanat ovat pehmenneet ja vesi on haihtunut. Lisää sitten valutetut ja huuhdeltut kikherneet, purjo ja valkosipuli sekä kerma ja hieman vettä. Anna porista kunnes nestettä on vähän haihtunut. Kaada kikherneseos vuoan pohjalle ja levitä ylle bataattisurvos. Ripottele ylle korppujauhoja ja paista uunissa 200 asteessa kunnes pinta saa hieman väriä (tai reunat kuplii villisti).  Anna levätä (jos maltat) hetki ja herkuttele!

Mulle on tullut näiden koleiden päivien myötä hirmuinen into leipoa ja kokata kaikkea uutta (mm parmesaankikeksejä tänään, niistä ehkä myöhemmin lisää)  joten into blogatakin saataa nyt vähän lisääntyä taas!

Sipuli-juustopiiras

Voi namiii! Yhdistelin tähän vähän aiempia käyttämiäni reseptejä ja voi kun tuli hyvää. Ostin tosiaan kilon sipuleita toissa viikolla ja tajusin että niitähän voisi sitten käyttää enemmissäkin määrin ettei vaan mene huonoksi.

Sipuli-juustopiiras

pohja

100g voita
1 luomumuna
3 dl vehnäjauhoja
noin 1 rkl kylmää vettä

täyte

noin 6-7 pientä sipulia
1 prk flora kuohua (eli joku muu ruokakerma tai kuohukerma käy kans)
noin 1 tl tinjamia
150g maukasta kermajuustoa (mulla korsholmia, kävi kuin nappi silmään)
4 luomumunaa

Nypi voi ja jauhot yhteen, lisää kananmuna ja vesi. Laita taikina jääkaappiin ja valmista täyte. Kuori sipuli ja halkaise ne, leikkaa ohuiksi siivuiksi.(Laita nyt uuni kuumenemaan 200 asteeseen) Sekoita kulhossa hyvin yhteen munat, kerma ja tinjami, raasta mukaan suurin osa juustosta.
Ota taikina jääkaapista ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä ylle kerros sipulisiivuja, kaada ylle juustokermaseos ja lado päälimmäiseksi vielä loput sipuliviipaleet. Mikäli tuntuu, että sipulia tulisi piirakkaan järjetön keko, laita ylimääräiset pussiin ja pakkaseen, onpahan valmiiksi pilkottua sipulia! Raasta ylle vielä vähän juustoa. Paista noin 30 minuuttia. Maistuu sekä kylmänä että kuumana.

Takuuvarma hyvä uunivuoka opiskelijabudjetille

 Miksi syödä porkkanaa? Parantanee pimeännäköä, lisää ihon potentiaalista ruskettumiskykyä ja antaa hampaille purtavaa. Nää nyt mulle ekana tulee mieleen. Lisäksi se tuo hauskaa oranssia väriä ruokaan ja on poikkeuksetta huokean hintaista (en sano halpaa koska ruokakaupasta ei saa juuri mitään oikeasti halpaa kuitenkaan).

Parsakaalin perustelut ovat vielä paremmat; proteiinia, B2-vitamiinia, K-vitamiinia, C-vitamiinia ja vähän muutakin hyödyllistä. Itse olen ainakin oppinut, että mitä vihreämpi vihannes, sitä terveellisempi ja parempi. Parsakaali on myös hyvin täyttävä ja yllättävän monipuolinen kasvis, se sujahtaa melkein ruokaan kuin ruokaan ongelmitta. Parsakaalia saa Suomessakin ihan aina, sinne vaan pakkasaltaan vierelle kurkkimaan. Tuoreenakin saa toki mutta pakkasaltaasta ostaessa hinta on aina hyvä ja bonuksena kasvis on todennäköisesti primakunnossa. 

Sipuli puolestaan on musta jokapaikan tähti, se tuo melkein kaikkeen kaivattua makua, lisäpotkua ja niissä on paljon C-vitamiineja ja flavonoideja, eli tekevät hyvää varsinkin näin syksyllä kun flunssa uhkaa ihan jokaista. (Lisäksi sain kilon sipuleita 0,79€, se on jo ihan kelpo hinta)

Jaa ja miksi mä jaarittelen näistä? No koska en ottanut ruuasta kuvaa mutta halusin tehdä pointin selväksi. Ja pointti oli se, että nää kolme hyvinkin tavanomaista vihannesta ovat yleensä huokeanhintaisia kaupassa mutta se ei tarkoita sitä etteivätkö ne olisi hyvänmakuisia, monipuolisia ja ennenkaikkea terveellisiä.

Tein eilen ruokaa käyttäen näitä aineita peruspilareina. Mietin että tää on just sellai (opiskelijalle) sopiva ruoka, sillä kokkaaminen käsittää tässä vaan pastan keittämisen ja vihannesten pilkkomisen. Aikaa tämän tekemiseen ei siis mene paljoa, pitää vaan antaa olla uunissa, ja rahallisestikaan tää ei köyhdytä kukkaroa paljoa. Satsin suuruuden voi määritellä ihan itse, voi kokata vaikka koko kaveriporukalle samantien ilman mitään stressiä. Helppoudesta huolimatta, maku on ihana, yrittinen, kermainen ja huokuu oikein kasvisten parhaita puolia. Tätä ohjetta voi myös muokata helposti; kasviksia voi vaihdella esim toisiin juureksiin, lisätä jotain toista juustoa tai jättää juuston kokonaan pois, vaihdella mausteita, lisätä valkosipulia tai mistä nyt sattuu tykkäämään. Tää kombo on mulle just hyvä ja sopii moneen suuhun koska ei ole mitenkään radikaali. Käyttämällä keijun vegeruokakermaa ja jättämällä salaattijuustokuutiot pois, saa ruoasta ihan vegaanisenkin, jos pastasta valitsee gluteenittoman, käy tää monellekin erikoisruokavaliota noudattavalle.

Uunivuoka kasviksista ja pastasta (noin 4 annosta, riippuen nälästä)

4 pientä sipulia
2 porkkanaa
1/2 pussia pakasteparsakaalia
noin 7 kukkakaalin kukintoa (pakasteesta tääkin)
kourallinen salaattijuustokuutioita
1 prk ruokakermaa
pari desiä pastaa
tinjamia
meiramia
mustapippuria

Laita pasta kiehumaan veteen (itsellä oli pientä värikästä simpukkapastaa). Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise sipulit, kuori ja leikkaa lohkoiksi. Kuori sitten porkkanat ja leikkaa pieniksi paloiksi. Kaada uunivuokaan sipulilohkot, porkkanapalat, pakaste parskaalit ja kukkakaalit sekä keitetty pasta. Lisää purkillinen ruokakermaa sekä salaattijuustokuutioita. Ripottele ylle kunnolla tinjamia sekä meiramia ja muutama hippu mustapippuria. Sekoita jotta ruokakerma ei jää vain vuoan nurkkiin ja jotta mausteet leviävät tasaisemmin. Paista uunissa keskitasolla 45-60 minuuttia, riippuen vähän siitä kuinka pieniksi leikkasit vihannekset. Pienet palat kypsyy tietty nopeammin. Ja sitten onkin valmista tarjoiltavaksi!

Cassata eli kasaa oma jäätelökakkusi

Cassatan vois hyvin koristella samoilla aineksilla kuin mitä on sisälläkin  mutta enpä jaksanut hienostella.

Selatessani inspis-kansiotani, törmäsin tälläise herkun ohjeeseen ja päätinkin sitten samalta istumalta, että viikonlopuksi tulis tehdä moista. Tykkään jäätelökakuista ihan hirmuna joten tää oli kiva tehdä ja bonuksena tämä on vielä paljon terveellisempää kuin kaupan jäätelökakut. Ensinnäkin mukana on terveellisiä hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä eikä mitään hulluja lisäaineita (jos jäätelön ostaa ihan kermajäätelönä ei siinäkään ole hulluna mitään extroja) tai väriaineita.

Ahh, sisävalaistus ja ei salamaa, mikä aurinkoisuus!

Cassata

1 l vaniljajäätelöä
1 dl cashew-pähkinöitä
5 pehmeää, kuivattua aprikoosia
vajaa 1 dl kuivattuja (pehmeitä) karpaloita
8 piparia
1 rkl sitruunamehua

Vuoraa leipävuoka/muovinen jäätelöastia/tms suorakaide vuoka joka kestää pakastusta isolla palalla elmukelmua niin, että yli reunojen jää paljon kelmua.
Leikkaa aprikoosit pikkupaloiksi, hienonna pähkinät pieneksi rouheeksi ja pilko karpaloita pienemmiksi. Murusta piparit pieneksi muruksi ja sekoita kaikki yhteen kulhossa, lisää sitruunanmehu.
Leikkaa jäätelöstä ohuita (puol senttiä noin) viipaleita ja asettele ne vuoan pohjalle, tiivistä saumat esim lusikalla taputtelemalla. Lusikoi päälle 1/3 hedelmä-keksi täytteestä ja lado päälle taas kerros jäätelösiivuja tasaiseksi kerrokseksi. Lusikoi nyt ylle puolet jäljellä olevasta täytteestä, lisää jäätelökerros ja sitten loput täytteestä. Päällystä jäätelöllä ja tiivistä reunat. Vedä yli reunojen jääneet elmukelmuosiot tiukasti jäätelökerroksen ylle ja varmista, että kelmu peittää koko jäätelön. Paina kädellä jätskikakkua tiiviimäksi ja laita pakkaseen min. 3-4 tunniksi, tarjoile sellaisenaan tai esim suklaakastikkeen kera.  Mikäli teet cassatan muoviseen jäätelörasiaan, voit laittaa rasian kannenkin kiinni, jolloin cassata tiivistyy hyvin. Voila!

Lokakuun fiilistelyä

Pekka Poudan masennuspätkät koettavat tehdä päivistä harmaatapuuroa, mutta taistelu vastaan on kova! Vaikka nuha yrittää tälläkin hetkellä saada otetta, olen yrittänyt kovasti saada energisen asenteen tähän pimeään aikaan, nyt ei ole hetkeä sairastumiseen.

Yrittäessäni koota kaikki tän hetken suosikit ja pelastajat samaan kuvaan, näytänkin luoneen niille lähinnä hautajaistunnelman, kiitos hämärä aamu! Kuvasta saanee kuitenkin hyvin kiinni jokapäiväisestä menosta,  kynttilät palaa täällä usein aikaisesta iltapäivästä alkaen.

Kuvassa vasemmaisina on Ykkösmausteen glögimauste, jota en ole vielä edes kunnolla testannut (paitsi veteen, ei toimi, tarvii mehua pohjaksi) mutta joka tuoksuu itsessään jo niin huumaavalta että siitäkin tulee pirteämpi fiilis. Tää mauste tuli mulle siskon kautta siskon jättäessä Suomeen tavaraa jota ei tarvinnut vaihtoon mukaan. Tätä on testattava joku päivä ja vähän olen jo unelmoinut kunnon glögistäkin, nyt marraskuussa sitä voiskin jo juoda, onhan marraskuu melkein-talvikuukausi.

Glögimausteen rinnalla onkin sitten tän hetken lukusuosikki, Coco Channelin elämänkerta, tai siis lähinnä kirja Cocon elämästä. En ole ihan hullu elämänkerta-fani mutta tämä teos on kirjoitettu niin mukaansatempaavasti että jo ekalta sivulta olin koukussa.

Tee-suosikki on nyt Clippersin Orange white tee. Löysin tätä sokoksen herkusta viimein, viime talvena nimittäin join tätä kaverin luona ja siitä lähtien olen halunnut itsellenikin. Tosi lempeä maku ja valkoisen teen antioksidantit ovat sangen tervetulleita nekin.

Toka vika purnukka kuvassa on Elivon d-vitamiinit jotka maistuvat omenalta ja vika estelle & thild- kasvorasva, jonka kanssa on vasta tutustumiset menossa. Kosteusvoide on tosi kosteuttava mutta en tiedä vielä tykkääkö ihoni siitä. Aina voidetta vaihtaessa ihoni tuntuu ärsyyntyvän siitä eka ja kertovan vasta sitten, onko voide passeli. Nyt, kun kyseessä on vielä eko-voide on iho ihan uudenlaisten juttujen kanssa tekemisissä. Nyt voin kuitenkin jo sanoa että hajusteettomuus ja paksuhko, mutta superisti imeytyvä voide kosteuttaa tosi hyvin.

Tälläistäkin oon ehtinyt, oranssi lakanakangas sai vähän uuttakuviota ja talvi-fiilistä itseensä. Se, mitä kankaasta sitten kehkeytyy, on vielä ihan auki. Ehkä jokin pussukka, tyyny tai muuta suht helposti surauteltavaa. Kuviot on maalattu ihan pensselillä, vapaalla kädellä ja valkoisella kangasmaalilla siis. Kiinnitys tapahtuu silittämällä.

Ruoka-rintamalla niinkin gourmeeta, että paistoin eilen pirkan valmiita porkkanalettuja ruoaksi (keitettyjen papujen, parsakaalin ja pastan kera). Olivat kyllä hurjasti parempi paistettuna kuin mikrotettuina. Mikrosta tulleina aiheuttivat lähinnä flashbackeja porkkanalaatikosta, joka on kyllä hyvää mutta en halua syödä sitä ostaessani porkkanalettuja.